Mun piti olla ilman alkoholia tääkin viikonloppu, mutta mene nyt sitten tyttöjen kanssa ulos ja katso kun muut ottaa vieressä ja sinä et. Heikko ihminen kun olen...
No, onneks hirveän tuskastelun jälkeen löydettiin Ravintola väentupa. Siellä mä keskityin ryyppäämisen sijasta ensin panikoimaan että uskallanko laulaa karaokea ja loppujenlopuks jännitin että milloin on mun oma vuoro laulaa.
 |
| Jaahas, tytöt näyttää taas siltä että sitä on juotu jotain muutakin kun limpparia. |
Uskaltauduin onneks tarttumaan mikkiin muutaman biisin ajaksi, ja oli kyllä oikeasti ihan kiva ilta. Koska ryyppäämiseen en oikein kerinny keskittyä, join parit ja sitten olikin mun vuoro lähteä kotiin nukkumaan. Emma ja Merit oli kuitenki bailabaila tuulella ja ne kävi kattomassa mikä meininki Onnelassa oli, ei kuulemma hyvä, ja siks oonki tyytyväinen että menin kotiin sillon ku alko väsyttää.
Oon kyllä aika ylpeä että uskaltauduin laulamaan. Kaverit sano että mä en muka oo ujo, mutta kyllä mä oikeasti oon aika ujo. Mä vaan voitan sen ujouden ehkä helpommin kun ne.
 |
| Päärynäsiideriä ja karaokea. Ei muuten oikeasti hullumpi ilta! |
Laulaminen on hirveän kivaa. Se on kyllä aina ollu ihan just mun juttu. Oon kokeillu pianonsoittamista ja poikkihuiluakin, mutta ne ei oikein ikinä oo sytyttäny kuitenkaa niin paljon ku laulu. Tykkään siitä, miten musiikin avulla voi tuoda tunteita esiin ihan eri tavalla, kuin kirjottamalla tai puhumalla. Kun musiikki tuntuu aina menevän suoraan sydämeen.
 |
Tää oli ihan tällänen nopea postaus eilisestä, myöhemmin tänään tulee vielä yks toinen postaus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti