Perhe on pahin, vai miten se nyt meni?

Mä pääsin ylioppilaaks keväällä 2012. Mamma halus kuvan missä on perheen kaikki ylioppilaat ja niiden miehet :) P.s Camilla, toi ilme on kosto sun syömästä lihapullasta ;)

Niinkuin jotkut teistä lukijoista tietääkin, mulla on aika suuri perhe. Mulla on kolme pikkusiskoa, kolme isosiskoa ja neljä isoveljeä. Eli hetkinen, kymmenen sisarusta. Kymmenen, ohhoh, toihan on aika suuri luku.
No, suuressa perheessä kasvaminen ei aina oo ollu sitä suurinta herkkua, mutta en vaihtais mun perhettä mihinkään. (Okei no tällä hetkellä saattasin luopua vaikka puolikkaasta pikkusisaresta että joku tois mulle jääkaapin täytee herkkuruokaa, anyone, ainutlaatuinen tarjous ?!)

Mamma ja isi on ollu 40 vuotta naimisissa. Ei huono!

Silloin kun mä oon saanu aamulla herätä kaks tuntia aikasemmin kun koulu alkaa, vaan ja ainoastaan sen takia, että joku siskoista menee kouluun aikasemmin, ja että kerkeen aamulla saamaan edes tipan lämmintä vettä suihkussa, oisin kyllä hyvin voinu lahjoittaa muutaman siskon Venäjälle. Postikulut ois kuitenki tullu liian kalliiks, joten tää ei oo ainakaa vielä toteutunu. Silloinkin kun mun vaatekaapista on kadonnut kaikki mun ihanat lempivaatteet ja törmään niihin pikkusiskon päällä koulun käytävällä, on kans ollu aika lähellä, että vaan toinen meistä palaa kotiin. Onhan ne sisarukset suututtanu, aika montakin kertaa.

Jos kuitenkin oisin kasvanu nää kaikki vuodet ilman mun hullunkurista perhettäni, mä voisin olla aika erilainen tyttö. En ehkä ymmärtäis, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin minä, enkä välttämättä osais niellä kiukkuani edes sen vertaa, mitä tänäpäivänä osaan. (Ja sisarukset voi todistaa että toi kiukun nielemisen oppiminen on tosiaan tullu tarpeeseen, en meinaan todellakaan nuorempana ollu mikään hiljainen ja kiltti kakara!) En myöskään välttämättä tulis toimeen erilaisten ihmisten kanssa, tai osais jakaa asioitani muille. Olisin varmasti myös paljon yksinäisempi. Koska sisarukset on myös mun parhaita ystäviä. Olisin myös monta kokemusta ja muistoa köyhempi, ja se olis kyllä kamalampaa kun mun tänhetkinen tyhjä jääkaappini.

Meillä on sisarusten kanssa aika avoimet ja lämpimät välit. Ainakin useimpien kanssa. Tiedän, että mä voin milloin vaan kertoa niille vaikeitakin asioita, ja tiiän että puhelimen päässä on aina joku, jota oikeesti kiinnostaa mitä toiselle kuuluu. Ne on ihan parhaita hetkiä, kun koko perhe on koolla esim jouluna. Kun ollaan syöty hyvin, avattu lahjat yhdessä ja laulettu puhelinkonsertteja sukulaisille. Ehkä siks joulu on myös mun lempijuhla - ku tiiän että koko perhe kokoontuu yhteen.

Isoveli ja Mummi 

 Koska mun sisaret on aika samanikäsiä mun kanssa, meillä on aina ollu paljon yhteisiä asioita. Ollaan hihitelty keskenämme toistemme ihastuksille, leikitty ulkona kirkonrottaa ja keksitty mitä idiooteimpia ideoita. Esimerkiksi kerran pikkusina päätettiin pikkusiskon kanssa että laitetaan vähän "poskipunaa". Maalattiin voikukalla koko naama täyteen keltasta väriä- siinäpä oli sitten Mammalla pesemistä. Yhen kerran keksittiin erään kirjan innoittamana "yllytyshullu" leikki, jossa piti keksiä toiselle joku nolo tai kielletty asia tehtäväks. Se kuka ensimmäisenä ei uskaltanu tehä toisen määräämää tehtävää putos pelistä ja oli luuseri. Siinä sitä on sitte huudeltu mummoille ja kailotettu ympäri kyliä. Ja Mamma luuli että me oltiin kilttejä kakaroita. Kerran napattiin yks kulkukissa ja piilotettiin se meijän majaan. Käytiin salaa ruokkimassa sitä iltapalan jälkeen leivänpäällisillä ja nimettiin se Sissiksi. Sepitettiin siitä jopa laulu! Se oli kyllä fiksu kissa kun se karkas aika nopeasti.

Matkalla veljen lakitustilaisuuteen

Ollaan fanitettu samoja bändejä, (Onko joku joka ei muista Gimmeliä!!!) shoppailtu samanlaisia vaatteita ja käyty samoissa harrastuksissa.
Harrastettiin muutaman siskon kanssa telinevoimistelua, ja muistan miten pelleiltiin aina yhessä siellä niin että valmentajat hermostu. No kyllä me välillä kanssa oltiin oltu kiltistikkin, kun meistä kerran on semmoinen kuva jossa jokasella on palkinto kädessä.

Ollaan itketty yhessä, naurettu yhessä, ja jep- tapeltu varmaan enemmän ku laki sallii.  Huolimatta siitäkin katkerasta hetkestä, kun isosisko päätti syödä mun lautaselta viimesen lihapullan, (ai että se kirpas sydämestä) mun sisarukset on mulle silti kaikki kaikessa. Mitä hullumpi perhe, sitä hauskempaa. Ja meillä on kyllä tosiaan ollut hullua ja hauskaa. Kiitos siis että oon saanu kasvaa teidän kanssa, ootte mulle jokainen hirmu tärkeitä <3

Naddessa pikkusiskon kanssa