Kaunis oranssi vaahterapuu

Syyskuu on kerinnyt vaihtua lokakuuksi jo viikko sitten. Minä olen vetäissyt nahkasaappaiden sisään Mamman neulomat vaaleanpunaiset villasukat ja toivonut joka aamu kouluun lähtiessäni, että ulkona olisi edes vähän lämpimämpää. Mutta aina siellä on kylmä. Jos kesällä heitti jo toukokuussa talviturkin Munkkiniemen rantaan, niin miten sen saa sieltä takaisin nyt lokakuussa, kun tulee taas talvi ja on kylmä?

Syksy on kyllä ollut aika kiireistä aikaa. Viimeviikolla juoksin koulussa ja töissä ja sitten taas koulussa ja kotona aina välillä. Perjantaina käytiin Anun kanssa Suvi Teräsniskan keikalla Tikkurilan Shamrockissa. Suvi lauloi kyllä aivan saakelin hyvin, ei voi muutakun kehua! Shamrock vaikutti myös tosi kivalta paikalta. Pitänee käydä siellä joku toinenkin kerta. Lauantaina pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasin kohti Hankoa. Hangossa jutskailtiin tyttöjen kanssa lauantai ilta ja yö, ja kotiin selvisin vasta joskus puoli viiden aikaan sunnuntaina aamuyöstä. Onneksi olin kuitenkin päättänyt olla juomatta, niin ei sunnuntai mennyt kokonaan krapulaisen unessa. Parasta Hangossa ja kotona käymisessä oli kuitenkin ehkä Mamman tekemä herkkuruoka. Opiskelijana nuudeleihin tottuneet makunystyräni olivat ihan sulaa vahaa Mamman kaalilaatikon, karamellipossun ja puolukkasurvoksen maistettuaan. Sainpas näitä herkkuja myös kotiin Helsinkiin viemiseksi!

Syksy on ollut myös hiukan surullista aikaa. Viimeviikolla kävin saattamassa Pappani haudan lepoon ja tänään sain tietää, että minulle erittäin rakkaat ja tärkeät ihmiset olivat myös menettäneet heille läheisen ihmisen.
Läheisen menetys on aina kova paikka, mutta onneksi on niitä ihania ystäviä ja perhe, joka kyllä auttaa ja tukee aina vain kun tarvitsee. Tänä syksynä olen saanut kiittää aika monta kertaa ystäviä, jotka ovat kuunnelleet kun minun tarvitsee puhua, itkeä tai istua ihan vain hiljaa jonkun kanssa. Ovatpa juottaneet humalaankin kun on ollut tarve pienelle  -tai vähän suuremmalle nollaukselle. Ovatpa myös nurisematta nauru suussa pesseet valkoisia tyynyliinoja, jotka allekirjoittanut sattui vahingossa sotkemaan punaiseen huulipunaan ja aurinkopuuteriin. Ei pitäisi nukahtaa meikit naamassa - ei edes humalassa!

Ihminen tarvitsee aika vähän loppujenlopuksi ollakseen onnellinen. Rakas ystävä, pehmeät vaaleanpunaiset villasukat ja Mamman tekemää puolukkasurvosta - ja minulla onnellisella sattuu olemaan nämä kaikki! Lisäksi minulla vielä on kaunis oranssi vaahterapuu suoraan ikkunan edessä. Kaipa se täytyy siis hymyillä, ihan vaikka vaan tuon oranssin vaahterapuun takia.

Voimia sinulle, joka olet tänä syksynä menettänyt läheisen ihmisen.  Laitan täältä superisti oransseja kauniita vaahterapuita ja paljon niita irtoilevia lehtiä. Ihan vaan siksi että lapset tykkää hyppiä niissä oransseissa lehtikasoissa, ja se on kyllä hymyilyttänyt aina niin aikuisia kuin lapsiakin.