Rakkaus on aika vaikea juttu. Se voi olla kaunista ja hyvää vaaleanpunaista harsoa, johon kääriytymällä kaikki voi olla mahdollista. Se lämmittää kuin kuppi kuumaa teetä talvipakkasella ja suojaa paremmin kuin yksikään Bepanthen-voide. Se naurattaa ehkä juuri sen verran, että naurulla saa vatsalihakset aikaiseksi ja laulattaa niin että satakielikin kuulostaa rumalta rakkauslaulun rinnalla. Silti vaikka se on moninkerroin hyvää se voi muuttua polttavaksi ja tuskalliseksi - kaatuneeksi teekupiksi sylissäsi.
Sillon kun rakkaus on ikävä asia, se on kuin vaaleanpunainen purukumiklöntti kiharapehkossa, ja vaikka sen kuinka haluaisi kiskoa kauniisti pois, ei auta muu kuin leikata koko letti ronskisti lyhyeksi. Eivätkä kaljut ole kauniita - kaljut naiset ainakaan.
Silloinkin kun rakkaus on hyvää ja kaunista, se voi olla kuin Hubbabubba, joka tarpeeksi pureskelemalla muuttuu mauttomaksi limanuljaskaksi nielussa. Leukapieletkin kärsivät vakavia vaurioita siitä kaikesta pureskelusta. Onhan tietenkin vielä olemassa mahdollisuus, että se on ainoastaan vaaleanpunainen kupla, joka räjähtää ikävästi purkkapallon lailla lärviin. Jos on oikein taitava, on mahdollista kerätä räjähdyksen rippeet suupielistä ja aloittaa pureskelun ja puhaltelun uudestaan. Mutta vain jos on oikein taitava, se on mahdollista.
Vaikka rakkaus on vaikeaa, ja muistuttaa hälyttävän paljon purukumia, tarjoaa tämä maailma meille kuitenkin rakkautta jokaisessa kadunkulmassa. Enkä tarkoita tällä nyt niitä verkkosukkahousuihin pukeutuneita naisia, jotka oikeasti tarjoavat rakkauttaan kadunkulmassa. Tarkoitan tällä sitä, miten maailma tyrkyttää meille rakkautta vaaleanpunaisena hattarapallona väittäen, että on ihan okei syödä se kokonaan. Eikä siitä tule edes paha olo. (Yritin viime viikolla syödä kokonaisen hattaran, mutta en onnistunut) Meille myydään parisänkyjä, kahden hengen huoneita ja autoja, jotka eivät ikinä tule täyteen jos olet yksin matkassa. Ravintolassakin harvemmin näkee pöytiä, jotka on katettu "vain sinulle". Kaupan hyllyillä juustopaketit ovat aina liian suuria yhdelle ihmiselle, mutta onneksi Reissumiestä sentään saa pienissä neljän leivän pusseissa.
Tosiasiahan on kuitenkin se, ettei rakkautta voi pakottaa. Se saapuu itsestään, tai ei saavu ollenkaan. Eikä ole olemassa minkäänlaisia kouluja, joissa opittaisiin millaista rakkaus oikeasti on. Eikä niitä romanttisia hömppäleffoja kannata katsoa siinä toivossa että niitä katsomalla oppisi jotain rakkaudesta. Niitä leffoja katsomalla saa kyllä hyvää (tai huonoa) viihdettä, mutta todelliset rakkaustarinat ovat niistä yhtä kaukana kuin kuu on maasta. Ja se on kyllä liian kaukana. Oikeat rakastumiset tapahtuvat hiljalleen, vaivihkaa ja huomaamattomasti. Harvoin käy niin, että kadulla vastaankävelevän ihmisen katse pysäyttää niin voimakkaasti, että tiedät hänen olevan se oikea.
Minä ymmärsin rakastuneeni kun ihastukseni poistui kotoani eräänä iltana. Olimme jutelleet niitä näitä ja kun tuli hänen aikansa lähteä töihin, hyvästelimme halaamalla. Toivotin hänelle hyvää työpäivää ja kun ovi kolahti hänen perästään kiinni, juoksin keittiön lattialle mahalteni makaamaan. Nauroin ja kirosin samaan aikaan, koska ymmärsin että tuossa olisi sellainen vaaleanpunainen hattara, jonka haluaisin syödä kokonaan, vaikka sen sokerimassan syöminen voisi välillä olla haastavaa Sen illan jälkeen en enää voinut väittää hänen olevan vain ystävä. Eikä hänkään loppujenloppuksi halunnut minusta vain ystävää.
Kuten sanoin, rakkaus on vaikea asia. Se voi olla kuppi kuumaa, joka kaatuu syliisi vahingossa, tai tahallisesti hiuspehkoon läntätty purukumi. Tai, se voi saada sinut nauramaan ja repimään päivänkakkaran terälehtiä yhä uudelleen suu hymyssä. Jokainen meistä kuitenkin tietää, etteivät vaikeat asiat tapahdu itsestään, eikä hattarakaan maistu aina hyvälle. Rakkauden eteen on tehtävä töitä, aivan kuten minkä tahansa muunkin vaikean asian eteen. Jos ymmärtää tämän, ymmärtää jo tarpeeksi.
Kauppojen hyllyillä on kuitenkin myös onneksi niitä neljän leivän Reissumiespusseja. Jos vaikka hattaransyöminen ei olekaan oma juttu tai purukumipallot räjähtelevät kasvoille liian usein.
(Kuvat weheartit.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti