Ai nauttia elämästä, ai tänään vai?

Mulla on pyörinyt nyt kaksi päivää aika syvällisiä ajatuksia mun pienessä pääkopassani, ja mulla on nyt ihan hirveä tarve purkaa nää ajatukset jonnekin. Koska tää blogi on mitä mainioin purkupaikka tälläselle ajatusryöpylle, on teidän vuoro kertoa, onko näissä mun ajatuksissa mitään järkeä, vai onko tuo ihana taivaalla möllöttävä valopallo sumentanu viimeisimmätki järjenhippuset musta.

Eli...

Kuinka moni myöntää ajattelevansa, että viikonloppu on se paras aika viikosta? Minä ainakin myönnän käsi sydämellä odottavani viikonloppua aina maanantaista lähtien. Mä odotan viikonloppua yleensä muutamasta syystä. Koska sillon nään Tonia, (koska sillä on viikonloput vapaata), koska sillon voin matkustaa Hankoon ystävien ja perheen luokse ja koska viikonloppuna voi yksinkertaisesti vaan rentoutua ja nauttia elämästä.

Nauttia elämästä?
Ai nauttia elämästä?
Siis niin joo.

Jos me ihmiset ajatellaan, että me nautitaan elämästä vain viikonloppuisin ja eletään ainoastaan kaksi päivää viikossa semmosta ihanaa elämää, niin 71,5 % meijän koko elämästä menee semmosten asioiden tekemiseen, joista me ei niin paljoa nautita, tai pahimmassa tapauksessa semmosten asioiden tekemiseen, joita me suorastaan vihataan. Ja mun korvaan tää kuulostaa tosi pahalta. Tää tarkottais sitä, että ainoastaan 28,5 % meijän elämästä on ihanaa. (!!! ja tää on ehdottomasti aivan liian vähän)

Meillä on tapana käydä töissä ja tehdä rahaa ja tulla kiukkuisena kotiin pesemään pyykkiä ja tekemään ruokaa, koska kukaan ei tykkäis olla töissä sillonkun aurinko paistaa ja (hyvässä tapauksessa jopa) linnut laulaa. Mutta miksi me ei osata nauttia elämästä myös sillon, kun on arki? Miksi me odotetaan aina huomista? Me odotetaan viikonloppua, ensi kesää ja ensi joulua, koska SILLOIN, silloin tapahtuu taas jotain kivaa ja me nautitaan elämästä.

 Tottakai tähän liittyy kaikki ammatinvalintakysymykset sun muut päläpälät. (tietenkin semmonen ihminen on tyytyväisempi ja nauttii elämästään jos on saanu kivan ammatin) Tietenkin ne ihmiset on keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, joilla on rahaa tehdä niitä ihania elämän elämisen arvoiseksi tekeviä asioita. (Ja tähän väliin jos joku siellä nyt ajattelee, ettei kaikki ole aina rahasta kiinni niin joo olet ihan oikeassa, ei kaikki asiat, mutta valitettavasti liian moni.) Uskon, että myös afrikkalaiset köyhät ihmiset on onnellisia, ja näissä köyhissä maissa se tämän jutun ydin onkin. (tai hälläväliä tässä jutussa ei ole ydintä eikä ulkokuorta, pelkästään pintanaarmutuksia mun ihmeellisiin ajatuksiin)

Sillä: me ihmiset vaaditaan liikaa, me odotetaan liikaa. Me tarvitaan aina jotain enemmän ja aina jotain lisää, että me oltais tyytyväisiä ja nautittais elämästä. Kun me istutaan ulkona auringossa hyvän ystävän seurassa syömässä mansikoita me ollaan tyytyväisiä ja nautitaan elämästä. Mutta salaa jompikumpi ajattelee, että vitsi kun ois mansikoita, skumppaa JA kermavaahtoa. Ja kumpa meillä olis uima-allas johon pulahtaa kun on niin ihanan kuuma. Niin, ja sitten me taas lakataan olemasta täysin tyytyväisiä.

Mä oon tullut nyt siihen tulokseen, että mulle ei tosiaan riitä se, että elämä ois 28,5 % ihanaa. Ei kertakaikkiaan käy. Mä haluan elää ainakin 80% nautittavaa elämää, ja ihanaa elämää. Joten mä oon laatinu listan asioista, joita pitää tehdä, jotta tää toteutuisi.

1. Hanki semmonen ammatti itelles, että sua ei ärsytä nousta aamulla töihin.
2. Semmosia ystäviä, joiden kanssa on kivaa jopa ilman sitä rahaa
3. Lopeta ajattelutapa "Tänä kesänä aijon, tänä jouluna aijon" ja muuta se ajatteluksi, TÄNÄÄN aijon.
4. Älä vaadi liikaa. Myös afrikkalaiset köyhät ihmiset on onnellisia (tai ainaki syvästi haluan uskoa niin) ilman luisvuittonin laukkua  tai Applen kannettavaa. (Onni ei synny tavaroista vaan hetkistä)
5. Asennoidu uudestaan. Työnteko on kivaa jos sen haluaa olevan kivaa. Kaikkea voi  tehdä joko naama rutussa tai hymyssä.
6. Ota elämästä kaikki irti. Älä koskaan sano ei, jos voit sanoa kyllä. Ja tartu hulluilta kuulostaviinkin ajatuksiin. (Lähdetään tänään telttailemaan bodomjärvelle, vaikka on torstai ja se voisi olla pelottavaa)

Hei, keksikää lisää asioita mun listaan. Oliko tässä mitään järkeä vai onko tää hupunpuppua koko ajatus? Tää meijän yhteiskuntakin ON aika paha, koska kaikkeen tarvii rahaa. Ja muuten,
 rikoinpa omaa sääntöäni numero neljä, koska en tyydy siihen, että 28,5 % elämästä ois ihanaa.