Yritin kerran vuosia sitten kuitenkin ommella irronnutta housunnappia takaisin paikoilleen. Tämän toimenpiteen seurauksena housujen toinen lahje oli haaroissa kiinni ommeltuna. Mutta minä valitsinkin puutyöt ala-asteen jälkeen!
 |
| kaikki kuvat weheartit.com |
Olen luonteeltani kovapäinen, ja jos asiat eivät mene niinkuin suunnittelen, saatan hermostua suurestikin. Kolme vuotiaana hermostuin sukkahousujen pukemisesta niin, että hypin ja pompin - välillä tasajalkaa, välillä yhtä jalkaa - sukkahousujen päällä samaan aikaan kovaan ääneen huutaen. Tämän sirkusesityksen nähtyään isäni tuli hyppimään, pomppimaan ja huutamaan kanssani sukkahousuille, ja loppujenlopuksi sukkahousut kuin ihmeen kaupalla sulahtivat jalkoihini. Ehkä isä oli niin hyvä hyppijä.
Tänään hermostuin totaalisesti taas kerran. Olen jo pitkään manannut, kuinka tietokoneeni hiiri temppuilee niin, ettei sillä oikein voi tehdä mitään. Fiksuna naisena päätin korjata koko komeuden omin nokkineni, ilman yhdenkään insinöörin apua. Hetken hiirtä heiluteltuani, tulin siihen tulokseen, että tässä tarvittaisiin nyt erittäin pientä ruuvimeisseliä, eikä minulla tietenkään sattunut olemaan sellaista. Koska olen nainen, satuin keksimään hiuspinnien käyvän muuallekin kuin kurittomiin kiharoihini, ja niin vain alkoi tietokoneen hiiri purkautua.
Saatuani hiirestä yhden ainoan pienen ruuvin irti ja puhdistettuani koko pölyisen sisällön, sattui hiiren sisältä lähtemään muutama osanen. Tässä vaiheessa henkäisin jo syvään henkeä ja tiesin, että tämä hiiri saattaa jäädä kappaleiksi kaapin perukoille ikuisiksi ajoiksi, ellen nyt pidä hermojani kasassa ja jatka hyvin alkaneita korjaushommia. Onnistuin kokoamaan hermoni ja toivoin todella että myös hiiri korjaantuu. Ja niin todella tapahtuikin! Ottamatta huomioon, että hiirestä lähti myös muutama pieni metallinpätkä, joille en todellakaan keksinyt ainuttakaan paikkaa. Niinpä jätin ne kokonaan pois tästä uudesta hieman parannellusta versiosta.
Kaikki olisi mennyt hyvin, ellen sattuisi poropeukaloiden lisäksi omistamaan myös todellakin liian vähän hyvää muistia ja kaikkea muuta kuin loistavaa näköä. (Olisikohan nyt todellakin korkea aika varata se silmälääkäri?!) Olin siis aikaisemmin vääntänyt sillä hiuspinnillä sen pienen ruuvin irti täsä hiirestä, ja asettanut sen sängyn reunalleni. Vein sen keittiöön muiden hiiren osien kanssa, mutta kun rupesin sitten kokoamaan hiirtä taas kasaan, tämä pienen pieni ja tärkeä ruuvi oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Ja voin kertoa että sitä oli myös aivan yhtä vaikea löytää. Kolusin koko asuntoni sängyn alusesta keittiön viemäriin, eikä jälkeäkään mistään ruuvista.
Tässä vaiheessa olin jo musertunut. Olin kerrankin onnistunut korjaamaan itse jotain kiitettävillä tuloksilla, mutta kadottanut pienen palasen kokonaisuutta. Sen ratkaisevan loppusilauksen. Luovuttaminen oli mielessäni jo melkein ainut vaihtoehto ja niinpä asetin puoliksi kootun hiiren tietokoneeseeni kiinni. Riemun kiljahdushan siinä tuli kun hiiri toimi moitteettomasti - tosin ilman sitä ulkokuorta. Näppäiltyäni hetken hiirellä löysin tämän kauan kadoksissa olleen ruuvinkin. Se pirulainen oli vain mennyt hiireen sisällä erääseen pieneen koloseen- ja minä käänsin asuntoni sängynpeittoja myöten ylösalaisin aivan turhaan.
Huh. Loppu hyvin kaikki hyvin! Ja jotta tästä tarinasta voisi tosiaan myös oppia jotain, minä todellakin ensi kerralla olen uudestaan "tee se itse nainen" sanoi kuka mitä tahansa! Todellakin aion käydä myös silmälääkärillä ja säilyttää hiuspinnejäni hiukan enemmän esillä. Että ensi kerralla ei niidenkään etsimiseen mene turhaa aikaa! Minulla meni yksi päivä myös imuri rikki. Olisikohan jo huomenna sen korjaamisen aika?!
