13.8.2013
Life is not about waiting for the storms to pass, it is about learning to dance in the rain
Sataa sataa ropisee, pilipilipom! Kun katsoo ikkunasta ulos, ei yhtään hymyilytä. Tuolla on satanut nyt kaksi, vai kolme (?) päivää kaatamalla putkeen. Mä olen linnoittautunut kotiin pyjaman ja Netflixin kanssa. Olen katsonut tyyny kainalossa Stieg Larssonin kirjoihin perustuvaa Millenium trilogiaa (Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, ja Pilvilinna joka romahti), ja voin todella lämpimästi suositella jokaiselle, joka vähääkään pitää murhamysteereistä ja salaisista juonikuvioista.
Kesä taitaa nyt oikeasti olla lopussa.Ulkona tuoksuu syksylle, ja jos kattoo ihan tosi tarkasti työmatkalla bussin ikkunasta ohivilahtelevia metsäkaistaleita, huomaa, että useimmissa koivuissa on jo keltasia lehtiä vaikka kuinka paljon.
Haluaisin ottaa äkkilähdön jonnekin lämpimään ja kauas, paeta sitä todellista elämää, joka täällä Helsingin harmaudessa mua hiukan ehken masentaa. Koulu alkaa, kesätyöt loppuu ja arki taitaa alkaa muutenkin. Vaikka kouluun on oikeastaan aika kiva mennä, koska siellä näkee taas kaikki ihanat luokkakaverit.
Syksy on kyllä sellaista muutoksen aikaa. Samalla kun tuo myrskyinen sää riepottelee Helsingin katuja, minä haluan riepotella ja ravistella elämästäni pois kaiken, mikä ei saa minua hymyilemään. Sotkuinen vaatekaappi, sotkuinen ruokavalio ja sotkuinen keittiö ovat pieniä asioita, joille on helppo tehdä jotakin. Sotkuinen suhde ja sotkuinen sydän ovatkin sitten hiukan isompia asioita, joille on niin paljon vaikeampi tehdä yhtään mitään. Mieluummin siivoaisin vaatekaappiani kuin ihmissuhteitani, mutta minkäs teet. Ja jokainen joka tuntee minua edes hiukan enemmän, tietää, että vaatekaapin järjestyksessä pitäminen ei todellakaan ole minun juttuni!
Mutta, koska olen luonteeltani kuitenkin positiivinen ja uskon uusiin mahdollisuuksiin, olen päättänyt antaa tälle myrkyiselle syksylle mahdollisuuden. Ostin kynttilöitä, hunajaa ja suklaalevyn. (Okei rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että ostin KAKSI suklaalevyä samanaikaisesti. Mutta ihan vaan siksi, koska ne olivat tarjouksessa!) Mitä tahansa tämä syksy tuokaan tullessaan, otan sen vastaan hymyillen, suussani palanen Maraboun makeaa maitosuklaata.
kuvat: we heart it
Tilaa:
Kommentit (Atom)



